Kuinka minusta tuli yrittäjä?

Tässä postauksessa on vähän kevyempää luettavaa ja kerron kuinka minusta tuli yrittäjä terveydenhuolto alalle. Miksi olen yrittäjä ja mikä tässä alassa kiinnostaa. Miksi olen Helsingin Jätkäsaaressa yrittäjä enkä Savonlinnassa. Kelataan kuitenkin ajassa taaksepäin. Kun olin noin 10 vuotias.

Kun olin lapsi…

Olin noin 10 vuotta vanha kun hyvä ystäväni silloin houkutteli minut pelaamaan jalkapalloa. Aluksi kovin epäröin eikä liikunta silloin vielä minua niin kiinnostanut. Menin kuitenkin, koska siellä oli paljon muitakin tuttuja ja halusin silloin tehdä mitä muutkin. Onkin melko luontevaa tämän ikäiseltä pojalta. Valinta lähteä ensimmäisiin jalkapallo treeneihin oli elämäni paras valinta. Jos silloin junnuja en olisi lähtenyt. En varmasti olisi tällä hetkellä kirjoittamassa tätä artikkelia.

Urheilun vaikutus minuun.

Jalkapallon kautta minulle heräsi todella voimakas kilpailuvietti ja halusin aina voittaa. Tuolloin en ollut joukkueen lahjakkain pelaaja ja voitot harvoin jäi minun panoksesta kiinni. Mutta jokin sisällä halusi, että jatkan ja kehityn. Tehdä kaikkeni, että joku päivä olen parempi kuin nuo muut. Minut paremmin tuntevat ja tämän varmasti tietävät jos minun kanssani on kilpailu tilanteeseen joutunut.

Jatkoin kilpaurheilua monissa eri lajeissa, mutta lopulta yläaste ikäisenä lajiksi alkoi valikoitumaan yleisurheilu. Tämä oli loistava tapa huomata omaa kehitystä. Ja se on ollut paras motivaattori itselle. Luoda itsestä paras mahdollinen versio. Silloin ajatus rajautui kuitenkin vain urheiluun, eikä koulu kiinnostanut tippaakaan. Urheilu oli läsnä joka päivä ja seitsemännellä luokalla sain oman valmentajan, joka neuvoi ja ohjasi minua tekemään oikeita asioita päivittäin. Silloin tajusin, että jos joskus haluan menestyä kilpaurheilijana on minun pakko tehdä päivittäin sen eteen paljon työtä.

Kilpaurheilu jatkui koko yläasteen, mutta silloin koitti myös valinta, että mitä tehdään yläasteen jälkeen. Silloin 15-vuotiaana ei ollut mitään käsitystä. Ainoastaan se, että liikunta ja urheilu oli kivaa ja sitä teen. Niinpä valitsisin helpoimman vaihtoehdon ja menin lukioon. Tämä lukio oli vähemmän yllättäen vielä samassa rakennuksessa kuin yläaste.

Lukio vai urheiluopisto?

Lukiossa koulun käynti ei kiinnostanut vieläkään juuri yhtään. Ainoa asia mikä kiinnosti oli kilpaurheilu. Motivaatio tähän kasvoi kun ensimmäiset SM-kisat oli tulossa. Pienempänä en olisi koskaan voinut kuvitella, että olisin joskus tilanteessa jossa harjoittelen SM-kisoja varten. Lukio jäi täysin taka-alalle ja näin ollen lopetin lukion ensimmäisenä vuonna. Tämä pysäytti minut miettimään, että ei perkele. Kyllä tässä jotain muutakin pitäisi varmaan tehdä. Niinpä päätin hakea Tanhuvaaran Urheiluopistoon kouluttautumaan liikuntaneuvojaksi. Se kuulosti paremmalta vaihtoehdolta silloin kuin lukio, mutta edelleen pääsyynä oli, että sielä on loistavat olosuhteet treenata. Toki mitä enemmän ikää tuli sitä enemmän ihmisen anatomia ja suorituskyky alkoi kiinnostamaan.

 

Tanhuvaarassa minulle alkoi hiljattain muodostua käsitys siitä mitä haluan tehdä. Pidin ajatuksesta, että saisin tehdä joka päivä työtä liikunnan parissa. Heräsi kysymyksiä, että voisinko saada leivän pöytään valmentamalla tai ihmisiä liikuttamalla. Sehän olisi ihan super juttu! Tanhuvaarassa huomasin jossain toisen vuoden aikana, että jaksoin lukea kokeisiin ja oikeasti kiinnosti mitä lukee. Ainakin suurimmaksi osaksi. Tanhuvaarassa erikoistuin vielä personal traineriksi. Nämä hommat vaikuttivat silloin mielenkiintoiselle ja halusin oppia alasta lisää. Koulun viimeisellä työharjoittelujaksolla sain paikan kuntosalilta jossa tein pari kuukautta hommia. Jonka jälkeen sain sieltä suoraan työpaikan, jossa valmensin ensimmäistä kertaa maksavia asiakkaita. Täällä olin valmentamassa reilu puoli vuotta kunnes lähdin armeijaan. Tämän aikana tein jo valmennuksia kaiken muun ohella mitä ehdin.

 

Armeijasta päästyäni muutin Helsinkiin töiden ja uuden valmentajan perässä. Töitä sain eräältä kuntosalilta jossa valmensin hetken. Tämän aikana minulle heräsi kiinnostusta myös kehonhuoltoon. Monet asiakkaat valitteli ajoittain lihasjumeista ja raskaasta työstä, joka vetää lihaksia jumiin. Silloin aloin pohtia pitäisikö vielä kouluttautua lisää. Niinpä aika nopealla aikataululla irtisanoin itseni nykyisestä työpaikasta ja lähdin opiskelemaan.

Hieroan opinnot

Koulu kesti vuoden verran, jossa pääsin myös eri lajin urheilijoiden kanssa tekemään yhteistyötä. Tein töitä esimerkiksi HIFK:n ja HJK: edustus joukkueiden kanssa. Joilla oli oman lajin takia erilaisia vaivoja mitä minulla. Tämä avasi taas hiukan silmiä ja kiinnostuin entistä enempi kuinka ihmiskeho toimii. Koulu oli itselle myös hyvää kertausta  aiempaan opiskeluun jossa käytiin vähän samoja asioita, mutta eri näkökulmasta katsottuna.

 

Kun koulu oli loppumassa talvella 2019 , aloin pohtia mitä seuraavaksi. Missä haluan tehdä töitä? Kuinka yhdistää kilpaurheilu ja työ? Kuinka voin toteuttaa paremmin itseäni? Yrittäjänä toimiminen nousi silloin vahvasti esille. Se kuitenkin jännitti. Tiedostin, että on paljon uuden oppimista ja vaatii kovaa työtä.  Mutta olin siihen valmis. Ja onneksi isä on yrittäjä ja hänen apua käyttänyt todella paljon. Myös nuoruudesta tullut kilpailuvietti, voittamisen tahto ovat sellaisia luonteen piirteitä, jotka auttavat yrittäjyydessä paljon. Urheilun kautta tulleet epäonnistumiset ovat opettaneet minua ottamaan opiksi virheistä ja kehittymään virheiden kautta. Tiedostin, että nämä tulisi auttamaan tulevalla yrittäjän polulla.

 

 Niinpä aloin etsiä omaa toimitilaa Helsingin alueelta. Päätin yhdistää valmennuksen ja hieronta työn yhteen. Aloin tarjota valmennuksia pääkaupunkiseudulla ja hierontapalveluita Jätkäsaaressa. Tammikuussa 2020 olin virallisesti yrittäjä. Ja tällä polulla ollaan edelleen. Kilpaurheilu jatkuu edelleen, jonka aloitin jo pienenä. Lisäksi autan muita urheilijoita kehittymään omassa lajissa. Tänä päivänä työllistän itseni täysipäiväisesti valmentamalla ja hieromalla. Jos joku on varmaa niin se, että liikunta ja hyvinvointi on läsnä loppuelämän. Uskon ja toivon, että olen yrittäjä vielä seuraavalla vuosikymmenellä.